Nukuin aivan liian myöhään, nousin ylös puoli kahden aikaan iltapäivällä. En saa iltaisin unta, siksi nukun päivät. Ketipinor on onneksi auttanut nukahtamaan, mutta ei sekään poikkeuksetta toimi. En ole koskaan ollut aamuihminen, jo lapsena nukahtaminen oli vaikeaa ja herääminen vielä tuplasti tuskallisempaa. Kateellisena kuuntelin veljeni - jonka kanssa jaoin muksuna huoneen - tuhisevan unissaan vain minuutteja nukkumaanmenon jälkeen, kun itse käänsin kylkeä tuskastuneena vielä pari tuntia. Todellisuudessa tällainen rytmi harmittaa minua, sillä nautin aamun hiljaisista hetkistä ja heräävästä maailmasta, mutta saan itseni ylös ihailemaan sitä ehkä kerran kuussa. On välillä aika noloa myöntää kurssikavereilla, että nukuin pommiin kahden luennolta.
Iltaisin en saa enää mitään järkevää aikaiseksi, vaan ahdistun, enkä uskalla mennä ulos, koska pelkään pimeää. Tämän seurauksena kaikki koulutyöni seisovat ja ovat myöhässä ja syyllisyydentuskani vain kasvavat. On kuin kaikki päivät kuluisivat sumussa.
Tänään sain itsestäni sen verran irti, että lähdin kaupungiille hoitamaan pakollisia asioita. Tunnen vieläkin itseni äärimmäisen ahkeraksi: kävin apteekissa hakemassa vitamiineja, kiersin vaatekauppoja ja löysin kivan mekon kesän juhliin, hain Hömpältä pari loppunutta kosmetiikkajuttua ja etsin käsiini lemmikkiliikkeen, josta ostin karvaiselle lapselleni luita ja uuden lelun. Rakastan ostaa koiralleni leluja, sillä tämä ilahtuu vilpittömästi aina uudesta "ystävästä". Pieni koirani tykkää erityisesti isoista pehmoleluista, joten tällä kertaa meille kotiutui suloinen helisevä majava. Meinasin kyllä itkuun pillahtaa, kun puolen tunnin leikkimisen jälkeen sahahampainen hirviöni oli repinyt kaveriltaan hännän irti. Yllätin kuitenkin itsenikin nielemällä turhautumiseni ja neuloin hännän takaisin paikoilleen. Ehkä kevätaurinko vaikuttaa minuunkin positiivisesti?
Ai niin, kävin jopa kauneushoitolassa kyselemässä solariumista (rohkea minä!). En ole koskaan moisessa käynyt, mutta ajattelin kokeilla nyt muutaman kerran ennen kesää. Olen aina ollut vitivalkoinen, rusketun huonosti ja palan helposti. Tämä on luultavasti seurausta kaikista niistä teini-iän kesistä, jotka vietin tiukasti sisällä. En jaksa prutata rusketusvoiteiden kanssa, ne haisevatkin niin pahalta. Äitini sai tyylilleen uskollisena hepulin kun mainitsin sanan "solarium". "Kai sä tiedät, että sitä ei suositella!". Eipä täältä kukaan ole hengissä selvinnyt. Kyllä minä tiedän, ettei solarium ole se turvallisin mahdollinen ruskettumistapa, mutta saa sipseistäkin syövän, jos niitä syö kymmenen kiloa päivässä - eli maalaisjärki täytyy pitää mukana. En haluakaan grillata itseäni oranssisksi, haluaisin vain näyttää elävältä. Ajattelin mennä testaamaan laitteen ehkä ensi viikolla.
Minähän en siis voi vain lähteä spontaanisti shoppailemaan, vaan tätäkin kaupunkireissua piti suunnitella monta päivää. Samanlaisesti tiskaaminen, siivoaminen ja baariin lähteminen vaativat paljon henkistä valmistautumista. Inhoankin ihmisiä, jotka eivät tajua kutsua bileisiin ajoissa.
Argh!
Jään nyt mässäämään lakritsia ja tuntemaan itseni ällöttäväksi hyllyväksi laardikasaksi. Hyi että inhoan ruumistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti