Tänään annoin itseni nukkua piiiiitkään. Tai siis torkkua, sillä herään toistuvasti jo kuuden aikaan riippumatta nukkumaanmenoajastani. Hävettää melkein myöntää, että nousin ylös vasta kahdelta iltapäivällä - vielä enemmän hävettää myöntää, että tämä ei ole edes harvinaista (onneksi koirani on aamu-unista laatua). Huomenna pitäisi raahautua psykotädin tutkailevan katseen alle jo kymmeneltä - luvassa siis takuuvarmasti todella pirteää jutustelua. Not.
Ei psykologissa suoranaisesti mitään vikaa ole, en vain innostu purkamaan sieluani lässyttävälle täti-ihmiselle. Meillä ei vain synkkaa, mutta tuskimpa joudun tädin juttusilla kauaa käymäänkään, mikäli Setä Psykiatri saa jotain aikaan. Toistaiseksi mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut.
Huolimatta kurjasta harmaasta ilmasta laahustin kaupungille kauppoja kiertelemään. Ennen olen nauttinut tästä suuresti, mutta nyt kisakuntoni ei tuntunut riittävän. Lopulta väsyneenä ja ilmeisesti nestehukkaisena lopetin muodottomien rättien kääntelyn ja palasin kotisohvalleni juomaan elämäneliksiiriäni: kolajuomaa. Varma kesän merkki on se, että jääkaappiini alkaa ilmestyä limsapulloja ja muut kaapit täyttyvät tyhjistä pulloista, joita en ole jaksanut lähteä palauttamaan. Talvella palelen liikaa himoitakseni kylmiä juomia (jäätelönhimoon hyytävä ilma ei kyllä paradoksaalisesti tunnu vaikuttavan).
Joskus itsekin mietin, miten oikein kulutan päiväni, etenkin kun luennotkin ovat loppuneet. Istun yksin olohuoneessani (no on koira sentään seurana), leikin nelijalkaisen asuinkumppanini kanssa, töllötän aivotonta sosiaalipornoa televisiosta ja päivitän nettisivuja viiden minuutin välein toivoen niille ilmestyvän jotain mielenkiintoista. En ole kuukausiin pystynyt lukemaan romaaneja (joita rakastan), sillä aina tarttuessani fiktiiviseen kertomukseen tunnen syyllisyyttä siitä, etten lue jotain opiskelujani hyödyttävää. Ehkä nyt opiskelujen tauotessa uskallan syventyä kirjahyllyni sisältöön - eipä tässä muutakaan tekemistä näyttäisi olevan tyrkyllä seuraavaan neljään kuukauteen. Hip hei, kun minulla on mielenkiintoinen elämä. Istun koneella ja mutustan omenoita, jee!
Vapusta on kai pakko sanoa sananen. Poikaystävä koittaa teleportata itsensä kasarmilta tänne ja menemme mahdollisesti ulos ystävieni kanssa. En oikein jaksa innostua vapusta, siinä on vähän sama ongelma kuin juhannuksessa: mitä tässä oikein juhlitaan? Muutenkin juhlapäivät, joiden perusideana on kansakunnan joukkojuopuminen herätäävät minussa levottomuutta - tällaisina päivinä tapahtuu aina jotain pahaa, onnettomuuksia ja väkivaltaa. Huoh. Enkä edes pidä nakeista tai perunasalaatista, enkä ainakaan simasta, hyi. En myöskään sortunut ostamaan serpentiiniä tai vappupalloja, vaikka tunnustan että mieleni ehkä hiukan teki... Saippuakupla-ainetta harkitsin, mutta ehkä säästän sen aurinkoisempiin päiviin (alennuksesta niitä kuitenkin saa vapun jälkeen :D).
Ainoa tekemäni vappumyönnytys ovat kaksi alkosta hakemaani kuoharipulloa. Kuohuviini on niitä harvoja alkoholijuomia, joista voin vilpittömästi sanoa pitäväni, hihiii<3>
Hyödynnän nyt hyvän (mutta levottoman) oloni toivottamalla kaikille blogiini eksyneille hauskaa vappua! :) Ei sitten törttöillä... :D
P.S. Olin aiemmin niin tööt, etten atjunnut intoilla uudesta leiskastani - nyt blogi näyttää ehkä enemmän minulta, mitä se sitten ikinä tarkoittakin. Itse pidän tästä huomattavasti aiempia räpellyksiä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti