Galna Dagar

Annoin lopultakin itselleni luvan luovuttaa koulutehtävieni kanssa. En vain jaksa, en enää. Ehkä teen jonkin korvaavan tehtävän, ehkä suoritan kurssin vasta ensi vuonna, who knows. Ajatuskin esseiden kirjoittamisesta nostaa ahdistuksen huippulukemiin, eikä mistään muustakaan tunnu silloin tulevan lasta eikä paskaa (vähemmän hurmaava sanonta, jonka Poikaystävä on oppinut intissä, mutta kuvaa tätä tilannetta riittävän hyvin. Harmittaa ajatella kaikkea sitä tarjolla olevaa opetusta ja tietoa, jota en pysty imemään itseeni. Opiskelijana täysi läppä, eikä edes erityisen hauska.

Viime yö oli karsea, maksasin liikaa lääkkeitä keskenään ja lopputuloksena oli aamuöinen herääminen keskelle lääkehourailuja. Muistan nähneeni juhlapukuisia hahmoja liukumassa sänkyni molemmin puolin ja toivoneeni, ettei tarvitsisi lähteä liikkeelle, koska en haluaisi hyppiä (wtf?). Ei ole ensimmäinen kerta, kun lääkkeet aiheuttavat hallusinaatioita, mutta nyt kuulin ensimmäistä kertaa ääniä. Älkää kysykö, mitä ne juttelivat, en muista. Jossain kohtaa tuskastuin niihin ja käskin niiden häipyä, jotta saisin nukkua.

Seuraavan kerran heräsin puoli neljältä iltapäivällä. Sanomattakin selvää, että luennot olivat ja menivät. Onneksi koirani nukkuu vaikka kellon ympäri, joten eteisessä ei ollut pisulammikkoa siivottavana (laiska lemmikkini on krapula-aamujen pelastus :D). Unirytmini on pilalla, tehtävälistani vain kasvaa ja alan muuttua vainoharhaiseksi lääkkeitteni suhteen, mutta hei, sainpahan kerrankin nukutuksi...

Päivällä koin valaistuksen: täällä ei ole mitään syötävää. Suuntasinkin siis kaupungille tarkoituksenani hakea lakritsia, muroja ja rakastamiani Granny Smith -omenoita. Enhän minä raukka muistanut, että Stokkalla oli taas hullujen päivät. Koin oloni itsetuhoiseksi ja sukelsin shoppailuhirviöiden sekaan. Akateemisen puolella leijailin vielä onnesta kiikuttaessani pokkaripino kassalle (erityisesti englannin kielisiä pokkareita sai ihanan edukkaasti!), mutta Herkun puolella hymyni hyytyi, Alennusta alennuksen perään, hyvä tarjous, ainutkertainen tilaisuus, osta, osta, OSTA NYT HYVÄ IHMINEN. Imeydyin ihmisverran mukaan. Jälkeenpäin kotona jouduin oikein tutkimaan, että mitäköhän tuli ostettua, sillä ruokaosastolla vaivuin kauhunsekaiseen transsiin, jossa vain lappasin tavaraa koriini ja painuin ulos lähimmästä ovesta. Nyt on neekerinsuukkoja, suklaata, mausteita, limsaa ja vaikka mitä, joilla saan kasvatettua mursunruhoani entisestään! Tajusinpa sentään ostaa niitä omenia. Lopulta rahaa meni muutama kymmenen euroa (mihin mulla ei oikeasti olisi varaa) ja minä oikeasti lähdin vain ostamaan niitä muroja, lakritsia ja omenoita.... *headdesk*

Kirjojakaan en saa luettua ennen kesälomaa, sillä aina tarttuessani romaaniin takaraivoni pieni ääni alkaa sättiä minua siitä, että laiminlyön ainutkertaista oppimismahdolisuutta, kun käsissäni ei ole tenttikirja. Päädyn siis tuijottamaan tyhjin silmin läppärini näyttöä ja päivittämään sivuja viiden minuutin välein, jos jotain vaikka tapahtuisi.

Kiitos ostamieni ja osaksi ahmimieni herkkujen koko päivä (okei, ilta) on ollut ravaamista keittiön ja vessan välillä. Lopulta en enää pystynyt edes hillitsemään oksennusrefleksiäni, kaikki tuli pihalle halusin tai en. Kiroukseni on, että jos tiedän kaapista löytyvän suklaata, se on pakko syödä pois. Huoh, ei mitään itsekontrollia. Tyhmä läski lapsi.

Huomenna pääsen purkamaan sydäntäni psykotädille, tiedä sitten onko siitä mitään apua. Menkää nyt te järkevät ihmiset nukkumaan, riittää että tämä yksi hullu kukkuu täällä aamuyöhön.