On ollut mukava viikonloppu Poikaystävän kanssa - olemme vain katselleet televisiota ja syöneet ja juoneet. Parasta tässä suhteessa on ehdottomasti se, että voimme molemmat hengata alusvaatteisillamme koko päivän räjähtäneen näköisinä, mussuttaa take out-kiinalaista ja kertoa tyhmiä juttuja ja kaikki tämä tuntuu täysin luonnolliselta. En usko tämän johtuvan vain siitä, että olemme seurustelleet useamman vuoden ja tunnemme toisemme läpikotaisin, koska yhteiselomme on ollut yhtä rentoa alusta asti. Kuka tahansa törppö osaa järjestää naiselleen romanttisia treffejä, mutta todellinen romeo on se, joka tekee arjestakin elämisen arvoista.
Myös isäni kävi kylässä, mikä teki minut iloisemmaksi kuin mikään pitkästä aikaa. Olemme isäni kanssa hyvin samanlaisia, olen aina ollut "isin tyttö" ja ikävöin häntä valtavasti nyt kun muutin yksin suureen maailmaan. Olen koittanut poikaystävällekin selittää, että isien ja tytterien välillä on erityinen kiintymyssuhde, eikä siihen väliin pääse kukaan - tytär ei ole koskaan liian vanha räpyttelemään ripsiään isälle. Okei, ehkä minä olen hieman hemmoteltu, mutta rehellisesti sanottuna pidän siitä.
Edellä mainituista sekä monista muista tekijöistä johtuen tunnen valtavaa syyllisyyttä huonon oloni vuoksi - minullahan on kaikki hyvin, miksi minun pitäisi olla masentunut ja kärsiä ahdistuksesta? Ihan kuin minulla ei olisi oikeutta sairastaa, siltä joskus ainakin tuntuu. Siksi hoitoon hakeutuminen oli niin iso pala - tuntuu pahalta, että veisin hoitomahdollisuuden "oikeasti sairailta". Ehkä tämä on täysin järjetön ajatus, mutta se ei olisi mitään uutta pääni sisällä.
Yritin selittääkin psykologi-tädilleni, että tuntuu kuin pääni sisällä eläisi kaksi eri ihmistä, joista toinen odottaa ja suunnittelee tulevaisuutta, kun taas toinen haluaisi kaiken vaan katoavan. Tämä ihminen oksentaa ruokansa päivä toisensa jälkeen, itkee iltaisin, häiritsee keskittymistä ja vakuuttaa maailman olevan niin paska paikka, ettei täältä voi löytää onnellisuutta.
Onneksi tästä maailmasta sentään löytyy telkkari ja pepsiä.
(Katselen Bändärille sulhasta myötähäpeisen hurmion vallassa, koska en osaa päättää, kuka ohjelman henkilöistä on eniten pihalla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti