Tänään on ollut yllättävän hyvä päivä. Huolimmatta siitä, että nukuin sen veraan myöhään, etten voi sanoa nähneeni aamua lainkaan, hereilläoloaika on tuntunut enemmän palkitsevalta ja nautinnolliselta kuin siltä ikuiselta pakkopullalta ja pahoinvoinnilta. Vaikka päivä on ollut sateinen ja kastuin kunnolla laahustaessani kotiin roukakaupasta, onnistuin silti hymyilemään järjestäessäni ruokia jääkaappiini - se näyttää niin kauniilta, kun hyllyiltä löytyy ihan oikeaa ruokaa. Mielialojeni tunnistamiseen on muutamakin knoppi ja ruokailutottumukset ovat yksi niistä. Masentuneena ja ahdistuneena sorrun päivittäiseen lohtusyöntii, mikä siis tarkoittaa suuria määriä mitä tahansa herkkuja. Hyvässä vireessa taas syön monipuolisemmin ja terveellisemmin, koska en koe jatkuvaa tarvetta raapia kasaan hitusta hyvää oloa ihan mistä tahansa. Syömällä tasapainoisemmin pystyn myös hillitsemään oksenteluani, sillä halailen vessanpönttöä useammin silloin, kun uskon syöneeni jotain epätervettä ja lihottavaa. Tietysti kun oksentelu alkaa, on sitä vaikea estää vaikka haluaisinkin, mutta kevyemmällä ruokavaliolla voi ainakin koittaa vaikuttaa psykologiseen puoleen ja toivottavasti hillitsisi oksennusrefleksiäkin.
Suunnittelin itselleni oikein tottumuksiini pohjautuvan ruokavalionkin:
- jatkan hedelmien lisäämistä päivittäiseen ruokailuuni, omenat ja päärynät ovat jo arkipäivää, tänään ostin vielä pussillisen kiivejä. Odotan innolla mansikkakauden alkamista sekä melonien hintojen hetkellistä tippumista sesongin myötä.
- maitotuotteista en luovu (sitäpaitsi ne muistaakseni ehkäisevät rasvan tehokasta imeytymistä tms.), eli rasvatonta maitoa juon edelleen, sekä ostan viiliksiä tai vastaavia välipaloja sekä jogurttia murojeni seuraksi
- Fittness-murot vaniljajogurtilla ovat herkkuani
- Knorin kasvissosekeittoa syön useana päivänä viikossa, voisin aloittaa taas keittojen tekemisen itsekin nyt kun vapaa-aikaa on enemmän - bataateilla, porkkanoilla, perunoilla ja kesäkurpitsalla pääsee jo pitkälle
- aasialainen ruoka on paitsi uskomattoman hyvän myös kevyttä, eikä näin soimaa omatuntoani
- kananmunia voin paistella aina silloin tällöin
- en ole mitenkään innokas leivän mussuttaja, mutta piimälimppuun iskee joskus suoranainen himo
- porkkana- ja kurkkutikut kermaviilidipissä (sisältää siis "dippiainepussin") ovat suositeltava vaihtoehto naposteluhimon yllättäessä - myös paistetut ruisleipätikut toimivat!
- aion sallia itselleni paitsi harvoin tapahtuvan satunnaisen herkuttelun ja lipsumisen, myös colajuomat, lakritsin, fetan sekä jäätelön kohtuudella (onhan nyt sentään lähestulkoon kesä!)
- koitan vähentää pikamättöruuan äärellä porsastelua, jatkuvaa suklaansyöntiä sekä aterioiden laiminlyöntiä napostelun kustannuksella
- off-topiccina ruokaan mainittakoon, että olen löytänyt juoksemisen ilon, loistava tapa purkaa pahaa oloa!
Ja ei, en siis yritä laihduttaa. Okei, kyllä minä oikeasti haluaisin olla miljoona kiloa laihempi, että kai minä sitten yritänkin. Haluaisin koittaa elää terveellisemmin ja uskon kunnollisen ruokavalion olevan osa sitä paljon mainostettua Parempaa ja Onnellisempaa Elämää.
Tämä kaikki kuulostaa kauniilta ja hyvältä ja onnistuukin niin kauan, kun hyvä oloni vain kestää. Valitettavasti se ei milloinkaan tarkoita pitkää aikaa, sillä pienikin takaisku saattaa suistaa minut täysin radaltani. Siihen ei tarvita kuin yhden ihmisen paha mulkaisu, jonkin ei-niin-tärkeän-asian unohtaminen, äkillinen raha-ahdistus, puhelinsoitto äidiltä, poikkis ei pääsekään lomille... Tyhmä pikkujuttu voi pilata elämäni viikoiksi ja voin kertoa, että se on raskas tapa elää. Täytyisi vain koittaa keskittyä hetkeen, mikä on ehdottomasti helpommin sanottu kuin tehty. Ah, kliseitä! Sano nyt vielä, että "jokainen päivä on uusi mahdollisuus" tai jotain muuta paskaa ja ainakin laukaiset oksennusrefleksin kaikilla muilla.
Mutta nautitaan tästä nyt kun vielä voin. Ehkäpä jopa lähden kaupungille kiertelemään kauppoja ja toimittamaan asioita huomenna? Villiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti